You are here

Kustannustoiminnan synty

Elämä ajoi kustannustoimintaan

”Nämä ovat minun aarteeni”, totesi Aleksanteri Ahola-Valo pitäessään pieniä lapsuuden päiväkirjojaan käsissään Hämeenlinnassa 1980-luvun alussa. Päiväkirjat oli kirjoitettu pääosin venäjäksi, joten ne piti saada suomeksi, muuten aarteen sisältö jäisi vain Ahola-Valon itsensä salaisuudeksi.

Käännöstyöhön ryhtyivät yhteistoimin Ahola-Valo ja Airi Valve, joka ei osannut venäjää lainkaan.  Käännös syntyi suuren työn tuloksena, ja seuraavana vaiheena oli kustantajan etsintä. WSOY ja Karisto hylkäsivät kirjan epäillen sen taloudellista menestymistä. Harva tunsi Ahola-Valoa, ja päiväkirjat olivat vanhoja tsaarin Venäjän aikuisia. Ne eivät olleet kaupallisesti kiinnostavia kustantajien mielestä. Niinpä ainoaksi mahdollisuudeksi jäi julkaista kirja itse.

Koska kyseessä oli aarre, Ahola-Valo halusi, että kirja painetaan hyvälle paperille, kovakantisena ja runsaasti kuvitettuna alkuperäisin värikynäpiirroksin. Ahola-Valo sijoitti säästönsä kirjan kustantamiseen, ja pian hämeenlinnalaisen puutalon kuistille ilmestyi kirjavuori naapurien ihmeteltäväksi. Painos oli 2 000 kappaletta. Tämän jälkeen ihmeteltiin, kuinka kirja saataisiin ihmisten tietoisuuteen ja vielä myytyä. Kuitenkin ilman minkäänlaista kaupallista organisaatiota Koulupojan päiväkirjan ensimmäinen painos myytiin loppuun ja toinen painos on otettu. Sitä on vielä saatavilla.

Elpon kustannustoiminta syntyi siis elämän pakosta.